Olen aina rakastanut instrumentaalijazzia. Vaikka olen laulaja, korvani on usein hakeutunut erityisesti jazzbändien soittoon, instrumenttien väliseen vuoropuheluun ja improvisaatioon. Ehkä juuri sitä kautta löysin Horace Silverin musiikin – ja ihastuin siihen välittömästi.
Kohtaamisesta on jo noin 25 vuotta, mutta innostus ei ole laantunut. Kun jokin musiikissa todella sytyttää minut, haluan tutkia sitä perusteellisesti. Niinpä sukelsin Horace Silverin tuotantoon, luin hänen elämästään ja huomasin pian jotakin, minkä yllättävän harva tuntuu tietävän: Horace kirjoitti itse sanoituksia omiin sävellyksiinsä. Hänelle sanoittaminen oli luonteva osa musiikintekemistä, ja elämäkerrassaan hän kertoo myös toivoneensa, että laulajat tarttuisivat hänen kappaleisiinsa ja esittäisivät niitä.
Tämä puoli hänen tuotannostaan on jäänyt hämmästyttävän vähälle huomiolle. Olen itse esittänyt Horacen sävellyksiä ja sanoituksia vuosien varrella erilaisten pienyhtyeiden kanssa, mutta ajatus niiden tuomisesta laulajan ja big bandin yhteiseen maailmaan on kulkenut mielessäni jo pitkään.
Yksi tärkeä innoittaja on ollut Dee Dee Bridgewaterin ja Horace Silverin vuonna 1995 julkaistu Love and Peace: A Tribute to Horace Silver -levy. Näin Dee Dee Bridgewaterin esiintyvän myös North Sea Jazz Festivalilla vuonna 2002, ja hänen tulkintansa Horacen musiikista teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Ajatus big band -kokonaisuudesta sai vielä uuden merkityksen, kun perehdyin Horacen omiin ajatuksiin hänen musiikistaan. Hän oli itsekin haaveillut siitä, että hänen sävellyksiään esitettäisiin isommalla kokoonpanolla. Hänen suurimmaksi omaksi yhtyeekseen jäi yhdeksänhenkinen orkesteri, jonka pyörittäminen oli jo taloudellisesti haastavaa. Tässä produktiossa tuntuu siis toteutuvan jotakin sellaista, mistä Horace itsekin haaveili: hänen musiikkiaan kuullaan sekä laulajan tulkitsemana että isomman yhtyeen laajassa soinnissa.
Nyt tämä pitkään mukana kulkenut ajatus on muuttumassa todeksi. Tapasin palkintoja jo nuorella iällä niittäneen sovittaja, säveltäjä ja pasunisti Aarni Häkkisen sattumalta keikalla, ja keskustelun lomassa kävi ilmi, että hänkin on suuri Horace Silverin musiikin ystävä. Uskalsin ehdottaa hänelle ideaani – ja hän innostui heti. Ja myös Tapiola Big Band (TBB), jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä aiemmin, innostui tästä ohjelmistosta, sillä Horace Silverin musiikin esittäminen on jazzin pioneeri-bigbandille paluuta omille juurilleen. Perustaja Mape Lappalaisen 1970-luvulla luoma TBB:n soundi ja identiteetti rakentui vahvasti juuri hard bopin ja svengaavan blues-jazzin varaan
Näin syntyi Sound and Spirit of Horace Silver. Minulle tämä on ennen kaikkea rakkaudenosoitus säveltäjälle, jonka musiikki on kulkenut mukanani jo neljännesvuosisadan. Samalla haluan nostaa esiin hänen vähemmän tunnetun puolensa sanoittajana ja antaa hänen sävellyksilleen uuden elämän laulun ja big bandin kautta.
Tutustu sovittaja Aarni Häkkiseen hänen verkkosivuillaan: https://aarnihakkinen.com
ENGLISH
I’ve always loved instrumental jazz. Even though I’m a singer, my ears have often been drawn especially to the sound of jazz bands, the dialogue between instruments, and improvisation. Perhaps that’s exactly how I discovered Horace Silver’s music—and fell in love with it immediately. It’s been about 25 years since that first encounter, but my enthusiasm hasn’t waned. When something in music really sparks my interest, I want to explore it thoroughly. So I dove into Horace Silver’s body of work
I read about his life and soon noticed something that surprisingly few people seem to know: Horace wrote the lyrics for his own compositions. For him, writing lyrics was a natural part of making music, and in his biography “Let´s get to the nitty gritty – the autobiography of Horace Silver” (published in 2006), he also mentions that he hoped singers would take on his songs and perform them.
This aspect of his body of work has received surprisingly little attention. I myself have performed Horace’s compositions and lyrics over the years with various small ensembles, but the idea of bringing them into the shared world of a singer and a big band has been on my mind for a long time.
One major source of inspiration has been the 1995 album Love and Peace: A Tribute to Horace Silver by Dee Dee Bridgewater and Horace Silver. I also saw Dee Dee Bridgewater perform at the North Sea Jazz Festivalin 2002, and her interpretation of Horace’s music made an indelible impression on me.
The idea of a big band took on new meaning as I delved into Horace’s own thoughts on his music. He himself had dreamed of having his compositions performed by a larger ensemble. His largest ensemble was a nine-piece orchestra, which was already a financial challenge to run. So, in this production, it seems that something Horace himself dreamed of is coming to fruition: his music is heard both as interpreted by the singer and in the rich sound of a larger ensemble.
Now this idea, which has been with me for a long time, is becoming a reality. I happened to meet young, award-winning arranger, composer and trombonist Aarni Häkkinen at a gig, and during our conversation, it turned out that he, too, is a big fan of Horace Silver’s music. I took a chance and suggested my idea to him—and he was immediately enthusiastic. The Tapiola Big Band (TBB), with whom I have collaborated in the past, was also enthusiastic about this program, as performing Horace Silver’s music represents a return to its roots for this pioneering jazz big band. The sound and identity of the TBB, created in the 1970s by founder Mape Lappalainen, were firmly rooted in hard bop and swinging blues-jazz.
That is how Sound and Spirit of Horace Silver came to be. For me, this is above all a tribute to a composer whose music has been with me for a quarter of a century. At the same time, I want to highlight his lesser-known side as a lyricist and breathe new life into his compositions through song and big band.
Check up arranger, composer and trombonist Aarni Häkkinen https://aarnihakkinen.com